Ensimmäinen blogini

Lauantai 18.2.2017 - Sari Knuutinen

Ensimmäinen blogini 

Tässä tulee ensimmäinen blogini. Tulen kirjoittelemaan erilaisista asioista, jotka pääasiassa koskevat ihmisen hyvinvointia, tavalla tai toisella.  

Viime viikko päättyi odotettuun omaan jäsenkorjaus hoitoon, mestari Irma Kaikkosen  pöydälle. Nämä ovat sellaisia kohtaamisia minulle, joissa joka kerta kasvaa itse hoitajana ja ihmisenä, sekä saa uusia ajatuksia ja oppeja omaan hoitotyöhön.  

Mestarit Irma Kaikkonen ja Raimo Kuronen ovat minun opettajiani. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut oppini heiltä. Jäsenkorjaushan on käsityötä ja jokaisella hoitajalla on omanlainen kädenjälki, niin kuin opettajallakin. Kädenjäljen lisäksi, on suuri merkitys hoitajan ymmärryksellä ihmiselämää kohtaan, kuten opettajalla oppilasta kohtaan. Kuvassa Irma ja Raimo.

irma_ja_raimo.jpg

Keskustelimme monista aiheista tälläkin kertaa, mutta pari aihetta jäi itseäni vielä jälkikäteen mietityttämään. Ensimmäiseksi aiheeksi nostan henkisen hyvinvoinnin saralta sen, mikä koskee meitä kaikkia, suhde meitä ympäröiviin ihmisiin. 

Kuinka paljon meidän hyvinvointia määrittelee meitä ympäröivät ihmiset? Toisten tapaaminen tuottaa hyvää mieltä ja iloa, kun taas toisten kohtaaminen aiheuttaa aina pahaa mieltä, kiukkua ja surua. Onko se niin, että meidän kaikkien on vain tultava toimeen keskenään, vai voidaanko me siirtää syrjään ne, joiden seura tekee meidät huonovointiseksi. Oletko parempi ihminen, kun annat lyödä ja käännät vielä toisenkin poskesi?  

Olisiko kuitenkin hyvä jättää taakseen ihan rohkeasti ne ihmiset, jotka eivät tuota hyvää mieltä? Onko kannettava toisen negatiivisia tunteita ja otettava niitä vastaan, oman hyvän olon kustannuksella?

Tämä pohdiskelu kannattaa tehdä, ja oma kokemukseni on se, että kun uskaltaa ottaa rohkeasti sen ensiaskeleen ja jättää taakseen jotakin jota ei tarvitse, sen tilalle tulee uutta ja mielekästä. Ja tietenkin pitää muistaa se, että itsekin me olemme joillekin toisille niitä huonon mielen tuottajia, joten pitää antaa myös ymmärrys heille, kun he haluavat jättää meidät taakseen. Meidän kuuluukin kulkea eteenpäin ja kaikkea ei voi mukanaan kantaa.

Toinen aiheemme oli erilaisten hoitojen ja hoitajien osaaminen. Näitä erilaisia hoitomuotoja alkaa olla valtavat määrät ja me hoitajatkaan emme tunne kaikkia. Tämä asia tuli minulle esille Minä Olen messuilla. Uusia hoitoja oli paljon, joista en ollut koskaan kuullut mitään. Pohdimme sitä, että kuinka asiakkaat osaavat tehdä valinnan ja mistä he tietävät että hoitaja on käynyt riittävän koulutuksen. Toivoisimme todella että meille hoitajille saataisiin joku rekisteri, josta asiakkaat voivat käydä tarkistamassa koulutuksen määrän ja sen myötä pääsisi arvioimaan hoitajan osaamisen. Rekistereitä kyllä on, mutta nyt pitää osata hakea ne ja tällä hetkellä ne ovat vain jonkun tietyn koulutuksen omia. Itse toivoisin tähän asiakaslähtöistä ajattelua ja vain yhden rekisterin, josta selviää kaikki koulutukset. 

Toivotaan, että tulevaisuudessa saamme tällaisen rekisterin.  

Aurinkoa, 

sari 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäsenkorjaus, hyvinvointi