Kehon virheasennot

Keskiviikko 16.8.2017 - Sari Knuutinen

 

KEHON VIRHEASENNOT

 

Kehon virheasennot ovat usein syy urheiluvammojen, mutta myös työperäisten kiputilojen syntymisessä. Virheasennot syntyvät usein hitaasti alkaen vaikkapa urheilusta aiheutuneesta  lihasten tai kalvojen kireydestä, joka johtaa vääriin liikeratoihin, tai samasta jatkuvasti toistetusta liikkeestä työssä. Joskus ne syntyvät trauman johdosta, vaikkapa hevosen selästä tippumisesta tai pelissä taklauksesta. Synnytys myös lähes aina aiheuttaa virheasennon lantiokoriin. Syitä on monia ja itse asiassa sen mikä virheasennon on alkujaan aiheuttanut, ei aina edes löydy. Sehän voi olla jo lapsuudessa tapahtunut jokin tipahtaminen tai kaatuminen. Virheasento voi olla aluksi missä tahansa, nilkassa, polvessa, lantiossa tai rintarangassa. Aikaa myöten se liikkuu aina eteenpäin, ylä- tai alasuunnassa kehossa. Esim. lantion virheasento voi aiheuttaa polvi- tai olkapää ongelman.

virheasenti1.jpg

 

Kuvassa olevalla henkilöllä lantiokori oli voimakkaasti virheasennossa, vaikeissa asennoissa suoritettava raskas työ on sitten viimeistellyt tilanteen. Tämä oli tullut pikkuhiljaa, vuosien saatossa. Ja kipuihinkin oli osittain jo tottunut. Kuitenkin vain kahdella hoitokerralla virheasennot olivat poissa ja keho vapautettu toimimaan normaalisti.

Kun keho on virheasennossa, aiheuttaa se myös veren- ja nestekierron ongelmia, sisäelimet eivät mahdu oikein toimimaan ja suolistokin voi olla tukossa. Usein on esimerkiksi selittämättömiä sydämen ongelmia joihin ei löydy vastausta, ennen kuin vasta jäsenkorjaajan pöydällä.

 

virheasento2.jpg

 

Päivittäin hoidan asiakkaita, jolla on joko polvi kipeä tai vaikkapa olkapää kipeä. Heidän kipujaan on hoidettu usein jo pidemmän aikaa polvi- tai olkapääkipuna paikallisesti. Hoito ei ole auttanut ja kipu kroonistunut. Jäsenkorjauksessa katsotaan aina koko kehoa kokonaisuutena ja hoidetaan koko kehon virheasennot, jolloin kiputilat helpottuvat. Lantiokorin virheasento tai lukkiutuminen on lähes kaikilla. Hyvin harvoin tulee asiakas, jolla ei ole mitään ongelmaa lantiokorissa. Vanhempi mestari on minua aikanaan neuvonut, että ristiluu on ihmisen toinen "sydän" ja niin se onkin, luisten alueiden sydän. Jos se ei ole paikallaan ja vapaana, on kehossa ongelmia.

Särky ja kipu ei kuitenkaan ole aina läsnä varoittamassa virheasennosta, ne tulevat sitten pikkuhiljaa, kuten myös kulumat ja muut jo pitkälle edenneet ongelmat. Tästä syystä on hyvä käydä ainakin kerran vuodessa vuosihuollossa, korjataan virheet ennen kuin ne ovat päässeet tekemään korjaamatonta vahinkoa kehossa.

Riippuen ihmisestä, voi olla jo kovinkin suuret virheasennot ennen kuin keho alkaa antamaan merkkejä ongelmasta kivulla tai vaikkapa liikeradan pienenemisellä.

Kehon virheasennot aiheuttavat siis moninaisia ongelmia. Ongelmat näkyvät sitten arkielämässä sairauslomina, treenit ei tuotakaan iloa ja tulosta, vaan kipuja. Elämän laatu usein heikkenee näiden ongelmien myötä. Tulee unettomuutta särkyjen takia, ruokailu usein huononee kun ei väsymykseltä jaksa siihen panostaa, joka taas johtaa lisä väsymiseen. Kierre on valmis.

 

Muista pitää kehostasi hyvää huolta, se on ainutkertainen!

 

Aktiivista ja tervettä syksyä,

 

Sari

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäsenkorjaus, virheasento, lantiokori, olkapää, polvi

Sopivasti onnellinen

Lauantai 29.7.2017 klo 12:43 - Sari Knuutinen

Sopivasti onnellinen

 

Jotenkin tämä iski tänään musiikkia kuunnellessani korvaani. Mikä on sopivasti onnellinen? Onko se leijumista rakkaudessa, hyvä terveys vaiko läheisten onnellisuus ja terveys? Vai jokin muu asia?

Itse olen tämän loman aikana joutunut työstämään itseäni aiheesta, kuinka paljon jaksan ja milloin minkäkin asian tekeminen on mielekästä ja mitä itse odotan itseltäni ja ympäröivältä maailmalta. Eli mikä on minulle sopivasti onnellinen olotila.

 

Omaan kesääni on erittäin vahvasti kuulunut oman isän talon tyhjentäminen ja isän muutto uuteen asuntoon. Tämä prosessi poiki erittäin vahvaksi sen ajatuksen, että voimavarojen tuhlaaminen kaikkien turhien tavaroiden hankintaan on turhaa. Sen valtavan tavaramäärän hävittäminen oli omalla tavallaan raskas, mutta myöskin puhdistava kokemus minulle. Toisaalta oli raastavaa katsoa vierestä, kun vanhan ihmisen koti, jossa hän on asunut reilut 40 vuotta ja jonka hän on itse rakentanut, myydään ja vielä sen lisäksi luovutaan lähes kaikesta tavarasta.

Lopputulema tästä prosessista oli kuitenkin varsin hyvä onnellisuus mittarissa. Isällä aivan ihana uusi koti, jossa viihtyy, minulla huoli pois siitä, että kuinka hän jaksaa ison omakotitalon kanssa seuraavan talven.

 

Tämä poiki myös itseni kohdalla prosessin siitä, mitä itse jaksan ja mikä on mielekästä. Se on vaan pakko todeta, että kroppani vanhenee ja ei enää kykene samanlaisiin suorituksiin kuin joskus nuorena. Vaikkakin olin lomalla, niin väsymys prosessin päätyttyä iski todella voimakkaasti, ja siinä sitten jo iän myötä laantunut tulinen tempperamenttini sai täyttymyksensä. Ja tietysti kohteena oma mies, jolla ei ollut asiaan mitään osaa eikä arpaa. Sattui nyt vaan onnettomasti hänen kohdallaan se astian yli läiskähtäminen. Onneksi minulla on viisas mies, joka jaksoi ottaa kopin alkujärkytyksestä selvittyään.

 

Siinä meni muutama päivä aivan maissa ja pohtiessa mikä tässä nyt meni pieleen, kunnes tajusin, että olen taas lipsunut siitä, että en osaa pitää itse omia rajojani jaksamisen suhteen, mutta en myöskään ole pitänyt rajoja siitä, miten annan muiden ihmisten vaikuttaa omaan elämääni.

Fyysinen väsymys ja kiireessä huono ruokailu vielä lisäsivät tuskaa, olihan kehoni tottunut jo vuoden ajan erittäin hyvään ravintoon. Pahinta ehkä oli se valtava pettymys siitä, että olin odottanut kesälomaa kuin kuuta nousevaa, visioinut sen omassa mielessäni ihaniksi pitkiksi aamuiksi, mukaviksi golf kierroksiksi ja laiskaksi oleiluksi. Se mitä myös todella odotin, oli että minulla olisi aikaa rakkaille lapsenlapsilleni. Ja mikään näistä ei mennyt niin kuin piti.

 

Tämä kaikki taas opetti sen, että oppi elää hetkessä ei vieläkään suju, vaikka sitä olen vuosia opetellut. Osaan sen kyllä ajoittain ja silloin yleensä koenkin olevani tasapainoinen ja onnellinen. Nyt olin taas luonut liikoja odotuksia tulevaisuuteen ja en osannut enää nauttia siitä mitä tein. Onneksi osasin pysähtyä, hengittää syvään ja tutkiskella rauhassa missä mennään. Ymmärsin taas sen, että minä itse luon omat rajani kaikissa asioissa, liittyi se sitten fyysiseen tai psyykkiseen jaksamiseen tai ympäröivän maailman kohtaamiseen. Onnellisuus asuu meissä itsessämme, se pitää vain löytää. Mitään ulkopuolistahan ei voi hallita, ei nähdä tulevaisuuteen tai poistaa mennyttä. Se on vain tämä hetki. Ja kun sen taas takaisin löysin, alkoi tapahtua.

 

Loman viimeinen viikko menikin sitten seesteisissä merkeissä, laskoja aamuja, lapsosten kanssa päivä Tykkimäellä ja yksi kokonainen päivä uimarannalla makoillessa ja pari mukavaa golfkierrostakin mahtui mukaan viikkoon. Eli kun olin muistanut elämän perusasiat, tuli se mitä toivoinkin, laiska viikko.

 laiskottelu.jpg

- sari-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onnellisuus

Hoitovaihtoehdot kohtaavat, Petrin tarina

Maanantai 3.4.2017 - Sari Knuutinen

Hoitovaihtoehdot kohtaavat, Petrin tarina

 

Olen tässä rummuttanut FB päivityksissäni, että yhteiskunnan kannattaisi ehdottomasti ottaa avuksi näitä meillä Suomessa vaihtoehtohoidoiksi luokiteltuja hoitoja, kuten akupunktio ja jäsenkorjaus.

En ole voinut kertoa päivityksissäni esimerkkejä, koska minulla on täysi vaitiolovelvollisuus. Rohkenin kuitenkin pyytää yhtä asiakastani kertomaan oman tarinansa, se kun on varsin hyvä esimerkki siitä, että nämä hoidot ovat erittäin hyviä täydentäviä hoitoja.

 

Tässä tulee Petrin tarina siitä, kuinka jäsenkorjaus ja akupunktio ovat häntä auttaneet  merkittävänä apuna lääketieteen hoitojen rinnalla.

 

”Olen viisikymppinen kaveri. Elämää nähnyt ja kokenut.

Pitkä ura fyysisesti raskasta työtä takana joka jätti totisesti jälkensä kroppaan. Enkä päästänyt itseäni helpolla vapaallakaan,- liikkumattomuus, epäsäännöllinen ruokailu, tupakointi ja alkoholi kuuluivat elämääni.

Pikkuhiljaa aloin sairastella. Ensin iski kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, sitten tuli fibromyalgia ja pisteeksi iin päälle sain maksavaurion.

Fibromyalgia toi jatkuvat säryt, maksavaurio täydellisen voimattomuuden. Diabeteksen hoitotaso heittelehti aiheuttaen omat oireensa. Olin masentunut ja haluton. Jatkuvat kivut tekivät elämästäni vaikean kestää. En jaksanut edes kauppakassia kantaa. Vaimo sai käyttää koiran ulkona vaikka olin päivät kotona.

Olin 50 vuotias ja täysi romu. Pitkä sairausloma kääntyi sairauseläkkeeksi.

Mutta ei niin paljon pahaa ettei aina hyvääkin.

Lopulta pääsin potilaaksi kipupoliklinikalle ja kipujani alettiin hoitaa. Sietämätön kipu saatiin hillittyä joten kuten siedettävälle tasolle.

Piristyin tästä sen verran, että kun vaimoni ehdotti rinnalle vaihtoehtoista hoitoa, eli jäsenkorjausta, päätin kokeilla. Onneksi, sillä se osoittautui yhdeksi elämäni parhaaksi päätökseksi!

Jäsenkorjaus ja akupunktio ovat auttaneet minua nyt kahden vuoden ajan, eikä tulisi mieleenikään lopettaa. Kivut pysyvät kurissa, mieli on virkeä ja Sarin mukaan jopa ihoni väri on muuttunut harmaasta normaaliksi.

Olen saanut elämäni takaisin. Siitä kävelevästä ruumiista on kuoriutunut esiin taas säännöllisesti työssäkäyvä ja aktiivinen,- liikkuva ihminen. Sain voimia jopa lopettaa tupakoinnin 35 vuoden tupruttelun jälkeen. Pari kuukautta sitten aloitimme vaimoni kanssa harrastamaan golfia enkä malttaisi odottaa kesää ja greenille pääsyä.

Ajattele avoimesti ja kokeile. Sinäkin voit saada avun!”

 

Kun minä tapasin Petrin ensimmäistä kertaa, ajattelin että kylläpä on ongelmia kasaantunut. Mies oli harmaa ja elämänhalu ei kyllä pulpunnut silmistä. Askel askeleelta päästiin eteenpäin, hoitojen lisäksi minä sain juurrutettua omia ajatuksiani ruuasta, liikunnasta ja muutenkin terveellisestä elämästä. Sehän on yksi näiden hoitojen paras puoli, se aika. Hoitoajat ovat niin pitkiä, että kerkiää kuulemaan kuulumiset ja antamaan ohjeita taas eteenpäin. Näin pitkälle edenneet asiat eivät viikossa tai kahdessa muutu. Sekin pitää ihan reilusti asiakkaalle kertoa.

 

Tämä on yksi tarina monien joukossa. Luulen, että isoin ongelma näiden hoitojen kohtaamiseen on tiedon puute. Jos ei tiedetä mitä mihinkin hoitoon kuuluu, miten sillä hoidetaan ja millainen koulutus tekijällä on, herättää se pelkoa.

 

Aurinkoa päivääsi!

Sari

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäsenkorjaus, akupunktio, hoitovaihtoehto

Labrakokeet kätevästi Tallinnasta

Torstai 2.3.2017 - Sari Knuutinen

LABRAKOKEET KÄTEVÄSTI TALLINNASTA

 

Muutamia viikkoja sitten meitä lähti iloinen joukko naisia Tallinnaan kohti SYN LABia, tavoitteena ottaa muutamia laboratorio kokeita. Meillä kaikilla oli yksi yhteinen taustatekijä, olimme kaikki liittyneet LIFW porukkaan lokakuussa ja tehneet elämäntaparemonttia neljän kuukauden verran. Nyt oli siis aika tutkia tilannetta faktojen kautta.

 

SYNLab sijaitsee aivan Tallinnan keskustan tuntumassa, sinne pääsee helpoiten satamasta taksilla.

Aikaa ei tarvitse varata, mutta kannattaa kirjoittaa itselle ylös mitä kokeita haluaa.

Kokeet maksetaan kassalle ja sitten vain testejä antamaan. Kaikki hoituu kätevästi englannin kielellä, nuorethan eivät siellä enää puhu Suomea. SYNLabin sivuilla on valmiiksi erilaisia paketteja jos ei itse tiedä mitä kokeita kannattaa ottaa. Sieltä esim. löytyy rasvapaketti, hivenainepaketti, sydänpaketti, keski-ikäisten naisten ja miesten paketit ja tietysti sitten saa ihan yksittäinkin valittua sen minkä tarvitsee.

Otatin 40 eri koetta, hintaa niille kertyi noin 180 euroa. Samat kokeet kotimaassa maksavat hiukan alta tuhat euroa.

Tulokset tulevat kirjattuna kirjeenä 2-3 viikon päästä kotiin. Aika kätevää.

 IMG_4284.jpg

Sitä kannattaa miettiä, että meneekö Tallinnaan yöksi vaiko laivalla aamulla.  Tämä siksi, että pitää olla syömättä se 12 tuntia ennen näytteenottoa. Me matkustimme Viking Linellä, joka lähti vasta 10.30 Helsingistä, joten labrassa oltiin noin klo 15.00 aikoihin. Ei aiheuttanut mitään ongelmaa ja kukaan ei edes pyörtynyt kokeita otettaessa, vaikka olikin syönyt edellisenä iltana viimeiksi. Paluumatka taittui samalla laivalla, eli yksi päivä tähän kului aikaa.

 

Tulokset tulivat ja oli aika tehdä analyysiä mitä ne merkitsevät ja mikä on mennyt hyvin ja mikä huonosti.

Omalta kohdaltani oli täydellinen yllätys se, että HDL oli huimat 2,8. Ne nimittäin ovat aina olleet minulla alle 1.  Tosin, edellinen kolesteroli testi on otettu ajalta, jolloin söin vain kevyt tuotteita ja margariinia. Ja siitähän on aikaa jo 7 vuotta.

HDL oli se mikä minua ehkä eniten mietitytti. Elämäntapa rempan myötä lisäsin rasvoja ruokavalioon aika paljon lisää, vaikka niitä jo ennestäänkin söin omasta mielestäni paljon.

Nyt siis rasvat tarkoittavat luomu neitsyt oliiviöljyä, MCT öljyä, kookosöljyä, luomu voita ja gheetä.

Tietysti vielä päivittäin rasvoja tulee avocadosta, pähkinöistä ja muista elintarvikkeista.

Syön myös päivittäin DHA EPAa ja valtavasti kasviksia. Uskon että myös lisääntyneellä liikunnalla on tähän asiaan ollut vaikutusta.  Tärkein havainto on kuitenkin se, että uudet kiistellyt näkemykset rasvoista pitävät paikkansa. Niitä tosiaan tarvitaan ja aika paljon, jotta niistä on hyötyä.

Mielenkiinnon kohteena minull oli myös omega 3:6, B-12 vitamiini, D vitamiini ja mangnesium.

Kaikki tasot olivat kunnossa ja ainakaan minä en niitä ruuasta riittävästi saa, joten lisäravinteet ovat olleet tarpeen.

Itselläni oli yhdessä arvossa hieman sanomista, joten tilasin ajan lääkäriasemalta ja kävimme vielä lääkärin kanssa läpi kaikki tulokset. Lääkäri oli aluksi hieman hämmentynyt kun kysyi että mikähän vaivaa ja vastasin, että en tunne että mikään vaivaa, mutta sinun pitäisi nyt päätellä vaivaako minua jokin. Tässä olisi neljä sivua labroja ja yksi arvo ei oikein kohtaa raja-arvoja. 

 

Hän ei ollut huolissaan asiasta, mutta tietysti aion jonkun ajan päästä, vaikka syksyllä, otattaa vielä näytteen ja katsoa onko arvo parantunut. Tärkeää on mennä arvoja luetuttamaan lääkärin juttusille, jos arvot eivät ole kohdillaan. Itse ei kannata itselleen diagnoosia tehdä ja muutenkaan minun koulutuksiini ei kuulu labrojen lukutaito.

 

Keväisin terveisin,

sari

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laboratorio kokeet, Mct öljy, kookosöljy, mangnesium , rasva-arvot, kolesteroli

Ensimmäinen blogini

Lauantai 18.2.2017 - Sari Knuutinen

Ensimmäinen blogini 

Tässä tulee ensimmäinen blogini. Tulen kirjoittelemaan erilaisista asioista, jotka pääasiassa koskevat ihmisen hyvinvointia, tavalla tai toisella.  

Viime viikko päättyi odotettuun omaan jäsenkorjaus hoitoon, mestari Irma Kaikkosen  pöydälle. Nämä ovat sellaisia kohtaamisia minulle, joissa joka kerta kasvaa itse hoitajana ja ihmisenä, sekä saa uusia ajatuksia ja oppeja omaan hoitotyöhön.  

Mestarit Irma Kaikkonen ja Raimo Kuronen ovat minun opettajiani. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut oppini heiltä. Jäsenkorjaushan on käsityötä ja jokaisella hoitajalla on omanlainen kädenjälki, niin kuin opettajallakin. Kädenjäljen lisäksi, on suuri merkitys hoitajan ymmärryksellä ihmiselämää kohtaan, kuten opettajalla oppilasta kohtaan. Kuvassa Irma ja Raimo.

irma_ja_raimo.jpg

Keskustelimme monista aiheista tälläkin kertaa, mutta pari aihetta jäi itseäni vielä jälkikäteen mietityttämään. Ensimmäiseksi aiheeksi nostan henkisen hyvinvoinnin saralta sen, mikä koskee meitä kaikkia, suhde meitä ympäröiviin ihmisiin. 

Kuinka paljon meidän hyvinvointia määrittelee meitä ympäröivät ihmiset? Toisten tapaaminen tuottaa hyvää mieltä ja iloa, kun taas toisten kohtaaminen aiheuttaa aina pahaa mieltä, kiukkua ja surua. Onko se niin, että meidän kaikkien on vain tultava toimeen keskenään, vai voidaanko me siirtää syrjään ne, joiden seura tekee meidät huonovointiseksi. Oletko parempi ihminen, kun annat lyödä ja käännät vielä toisenkin poskesi?  

Olisiko kuitenkin hyvä jättää taakseen ihan rohkeasti ne ihmiset, jotka eivät tuota hyvää mieltä? Onko kannettava toisen negatiivisia tunteita ja otettava niitä vastaan, oman hyvän olon kustannuksella?

Tämä pohdiskelu kannattaa tehdä, ja oma kokemukseni on se, että kun uskaltaa ottaa rohkeasti sen ensiaskeleen ja jättää taakseen jotakin jota ei tarvitse, sen tilalle tulee uutta ja mielekästä. Ja tietenkin pitää muistaa se, että itsekin me olemme joillekin toisille niitä huonon mielen tuottajia, joten pitää antaa myös ymmärrys heille, kun he haluavat jättää meidät taakseen. Meidän kuuluukin kulkea eteenpäin ja kaikkea ei voi mukanaan kantaa.

Toinen aiheemme oli erilaisten hoitojen ja hoitajien osaaminen. Näitä erilaisia hoitomuotoja alkaa olla valtavat määrät ja me hoitajatkaan emme tunne kaikkia. Tämä asia tuli minulle esille Minä Olen messuilla. Uusia hoitoja oli paljon, joista en ollut koskaan kuullut mitään. Pohdimme sitä, että kuinka asiakkaat osaavat tehdä valinnan ja mistä he tietävät että hoitaja on käynyt riittävän koulutuksen. Toivoisimme todella että meille hoitajille saataisiin joku rekisteri, josta asiakkaat voivat käydä tarkistamassa koulutuksen määrän ja sen myötä pääsisi arvioimaan hoitajan osaamisen. Rekistereitä kyllä on, mutta nyt pitää osata hakea ne ja tällä hetkellä ne ovat vain jonkun tietyn koulutuksen omia. Itse toivoisin tähän asiakaslähtöistä ajattelua ja vain yhden rekisterin, josta selviää kaikki koulutukset. 

Toivotaan, että tulevaisuudessa saamme tällaisen rekisterin.  

Aurinkoa, 

sari 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäsenkorjaus, hyvinvointi